4.

Nonni... En tiedä, kiinnostaako ketään se mitä aion kertoa (tai se mitä ikinä olen kertonut tai tulen ikinä kertomaan.) Joka tapauksessa ymmärsin juuri sellaisen jännän faktan, että yksi suosikkituoksuistani on... aika... jännä... myös. Nimittäin menin äsken jääkaapille (älkää kysykö, miksi olen siellä kello 1 yöllä, tai miksi olen edes täällä) hakemaan jugurttia. Siellä oli kaksi putelia: rasvaton ja normaali. Otin tietenkin normaalia, koska se on täyteläisempää. Se loppui, joten ajattelin, että nyt tämän ainoan kerran käytän kamalaa rasvatonta jugurttia, ja lisään sitä tuohon ihanan täyteläiseen ja herkulliseen, vähäiseen, lautasen pohjalla odottavaan jugurttiin. Siispä palasin jääkaapille ja otin toisen purkin käteeni. Kuinka ollakaan tuo kamala, rasvaton jugurtti oli mennyt vanhaksi. Ihan kaikesta kiinnostuksesta homeisiin jugurtteihin (ja koska olisin muuten jäänyt vaille aivan uskomattoman eksoottista ja sensuellia kokemusta) päätin nuuhkaista hieman miltä tuo outo aine tuoksuu. Siispä nuuhkaisin, ja ah! NOSTALGIAA! tuoksu tuo mieleen vanhat kellarit (miksiköhän?), toisin sanoen haju, josta pidän suorastaan ihan sairaasti, siis samalla tavalla, kuin jotkut pitävät leikatun nurmikon tai uusien kirjojen tuoksusta. Niin minä siis pidän vanhoista, mahdollisesti maanalaisista kellareista... ehkä vielä homeisista kellareista... Hassua.