3.

Joo... Mä oli tänään Turussa toimittamassa jotain lappusia ja silleen. Pyörin siellä pari tuntia ja kiersin varmaan miljoona kauppaa enkä sit löytänytkään mitään ostamisen arvoista itselleni (siis vaatteita) ja sit mukaan tarttui vaan nuotteja... No joo. Ajattelin siinä sitten että "Meenpäs jonnekin kahville kuluttamaan aikaa." Niinpä siis lähdin kohti Puutoria ettimään jotain über sielukasta pikku kahvilaa. Ei tullu matkan varrella vastaan. Jotenka päätin, että kun tuo linkkariasema tuossa vieressä on, niin menenkin sinne kahvittelemaan ja nostalgisoimaan. Minä menen sisään pikku ovesta ja meinaan törmätä semmoseen tikkaitten varassa kiikkuvaan maalariin, joka ilmeisesti jotain kattoa siinä valkaisi. Ei onneksi kaaduttu. Noh. Minä kahvittelen ja venailen ja sit mietin et "Joo, et nyt olis aika palata kotiapäin." Lähen asemalta ja kun bussia ei näy, päätän että kävelenki vähän matkaa rautatiesillan yli ja etin toisen pysäkin, jotta hinta olis vähän pienempi (en omista btw bussikorttia.) Loppujen lopuks kuikkelehdin siellä ympäriinsä vaarantaen liikennettä ja vastaavaa. Yhdessä liikennevalossa multa irtos nappi takista (GREAT!), yhdessa kohtaa tietä oli tietyö, mutta minä siis en tietenkään tajua, että jalankulkijan pitäis ylittää tie päästäkseen jatkamaan (eli ohitin esteen laittomasti kulkien reilusti ajokaistalla. Löppujen lopuksi istuin jossain hornassa odottamassa bussia. Huomaan (HAA!) roskiksen ja keksin alkaa laukun tyhjennyt operaation. Mulla on paha tapa pantata kaikkia pikku papereita ja kääreitä siellä. Niin siis bussi meni ohitse.... Eikä tuohon edelliseen mieltä uuvuttavaan vaellukseen tosiaankaan kulunut kauaa aikaa, ei tosiaan, ei.

Ota kiri, ota kiri, loppukiri
harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri
näin huutaa jalkani turvonneet,
asfaltissa kahlanneet
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
-Levottomat jalat (Hassisen kone)